Lapsen heitteillepano, pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, törkeän pahoinpitelyn yritys

Annettu 18.6.2014, dnro 222/21/14

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti käsiteltäväkseen julkisuudessa esillä olleen 5–6-vuotiaan lapsen vakavaa nälkiinnyttämistä koskevan rikosasian. Oulun käräjäoikeus tuomitsi 3.6.2014 vastaajat syyttäjän esittämän syytteen mukaisesti heitteillepanosta 24.9.2009–13.7.2010 kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä sen ohessa 90 päiväsakkoon. Oikeus katsoi syytteen teonkuvauksen tulleen kokonaisuudessaan näytetyksi lukuun ottamatta lapsen pituuskasvun pysähtymistä. Syyttäjä ja asianomistaja tyytyivät tuomioon.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi päätöksessään, että heitteillepano oli luonteeltaan vaarantamisrikos ja seuraustunnusmerkin täyttymiseen riitti jo terveyden vaarantaminen. Väkivaltaa käyttämättä tehdyssä pahoinpitelyssä vahingoitettiin asianomistajan terveyttä. Pahoinpitely toisen terveyden tahallisena vahingoittamisena oli siten lähtökohtaisesti vakavampi rikos kuin terveyttä vaarantava heitteillepano, vaikka rikosten rangaistusasteikot olivatkin yhteneväiset.

Syytteen teonkuvauksen ja käräjäoikeuden tuomion mukaan vastaajat olivat tahallisesti laiminlyömällä jättäneet antamatta lapselle riittävästi ravintoa ja siten aiheuttaneet tälle aliravitsemustilan. Lapsen paino oli laskenut nopeasti ja hän oli ollut selkeästi alipainoinen, jopa nälkiintynyt. Lihaksistossa oli ollut surkastumisen merkkejä ja pituuskasvu oli hidastunut. Menettely oli konkreettisesti vahingoittanut lapsen terveyttä.

Vastaajat olivat myös olleet tietoisia lapsen aliravitsemustilasta ja tiesivät tämän tarvitsevan terveydenhoitoa. Tästä huolimatta he olivat laiminlyöneet tarpeen hankkia lapselle ulkopuolista terveydenhoitoapua.

Syytteen teonkuvauksen ja tuomion mukaan vanhemmat olivat vahingoittaneet lapsen terveyttä, eivätkä ainoastaan vaarantaneet sitä. Tuomiossa oli myös todettu vastaajien olleen tietoisia lapsen avuttomuustilasta ja sen aiheuttamasta vaarasta hänen hengelleen tai terveydelleen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan pahoinpitelyn tahallisuusvaatimuksen täyttyminen tapauksessa oli ilmeistä. Vastaajien oli täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että syytteessä ja tuomiossa kuvattu pitkäaikainen nälkiinnyttäminen vahingoitti lapsen terveyttä eli aiheutti hänelle aliravitsemustilan. Jo yleisen elämänkokemuksen mukaan oli selvää, että lapsen jättäminen vaille riittävää ravintoa vahingoitti hänen terveyttään ja että riittävän ravinnon puute johti ennen pitkää myös kuolemaan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan vastaajien syytteessä ja tuomiossa kuvattu menettely täytti pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Asiassa olisi ollut perustellumpaa vaatia tekijöille rangaistusta pahoinpitelystä eikä vain heitteillepanosta. Lisäksi syyteharkinnassa olisi tullut pohtia ainakin törkeän pahoinpitelyn yrityksen soveltuvuutta tapaukseen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi käsityksensä Oulun kihlakunnansyyttäjän tietoon.

Asiassa oli kyse lastensuojelullisia toimenpiteitä edellyttäneestä vakavasta ja poikkeuksellisesta lapsen kaltoinkohtelusta, minkä saattoi otaksua aiheuttavan julkista huomiota. Valtakunnansyyttäjän yleisen ohjeen mukaan asiasta olisi tullut ilmoittaa Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Kihlakunnansyyttäjän huomiota kiinnitettiin ohjeen noudattamiseen.

 
Julkaistu 26.6.2014