Esitutkinnan rajoittaminen

Annettu 25.10.2018 dnro 315/27/18

Epäilty oli lähettänyt rikostarkastajan virkasähköpostiin häntä halventavan viestin.

Syyttäjä päätti, että esitutkintaa ei toimiteta. Syyttäjän mukaan epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä oli sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomion ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaatinut syytteen nostamista.

Syyttäjän mukaan viesti oli liittynyt enemmänkin rikostarkastajan työhön kuin hänen yksityiselämäänsä tai häneen henkilönä. Epäillyn käyttämiä ilmiasuja ei vallitsevissa olosuhteissa voitu pitää poikkeuksellisen asiattomina, halventavina tai törkeinä, joskaan ne eivät olleet hyvän tavan mukaisia. Rikostarkastajalla oli julkisessa virassa toimiessaan korkeampi kynnys hyväksyä menettelyynsä kohdistuvaa värikkäämpääkin arvostelua. Kyse oli ollut yksittäisestä, kahdenvälisestä sähköpostiviestistä. Tapauksesta oli pääteltävissä, etteivät asianosaiset tunteneet toisiaan. Viesti vaikutti liittyneen julkisuudessa olleeseen asiaan, jossa tuomioistuin eikä rikostarkastaja oli vanginnut rikoksesta epäillyn. Lisäksi viesti oli ollut lyhyt.

Valtakunnansyyttäjä otti asian uudelleen ratkaistavakseen, kumosi syyttäjän ratkaisun ja määräsi, että asiassa oli toimitettava esitutkinta.

Valtakunnansyyttäjän mukaan epäiltyä kunnianloukkausta ei voitu pitää vähäisenä. Myös tärkeä yleinen etu edellytti esitutkinnan toimittamista.

Teon vähäisyysarvioinnissa oli huomioitava, että epäilty oli pyrkinyt vaikuttamaan epäasiallisesti virkamieheen, joka oli toiminut tutkinnanjohtajana rasistisista rikoksista epäiltyä henkilöä koskevassa laajassa rikostutkinnassa. Tämän ja sähköpostin perusteella oli pääteltävissä, että epäillyllä rikoksella oli todennäköisesti ollut rasistinen motiivi.

Valtakunnansyyttäjä viittasi säännöstä koskeviin esitöihin ja totesi, että rikoksen tekeminen rasistisesta motiivista oli raskauttava asianhaara ja rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste rikoksen laatuun katsomatta ja riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu. Rasistisesta vaikuttimesta tehty rikos voi olla yhtä moitittavaa kohdistuessaan johonkin muuhun henkilöön kuten esimerkiksi rasistista kiihottamista ja väkivaltaa vastustavaan henkilöön tai rasistiseksi epäiltyä rikosta selvittävään viranomaiseen.

Epäillyn todennäköinen rasistinen motiivi oli siten teon vähäisyyttä vastaan vahvasti puhuva seikka.

Epäillyn teon vähäisyyttä arvioitaessa oli lisäksi huomioitava, että kyse oli ollut toisilleen tuntemattomista henkilöistä. Epäilty ei myöskään ollut ollut asianosaisena kritisoimassaan virka-asiassa eikä joutunut asianomistajan tekemän poliisitoimen kohteeksi vaan oli ollut asiaan nähden ulkopuolinen. Nämä seikat lisäsivät epäiltyyn kohdistuvaa moitearvostelua ja puhuivat teon vähäisyyttä vastaan. Moitearvostelua lisäsi myös, että arvostelu oli kohdistunut osin väärään tahoon. Vangitsemisesta päätti tuomioistuin vangitsemisvaatimuksen esittämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta.

Valtakunnansyyttäjä totesi, että tärkeän yleisen edun arvioinnissa oli huomioitava viime aikoina tunnistettu rikollisuusilmiö, johon nyt kyseessä oleva epäilty rikos mitä ilmeisemmin kytkeytyi. Rasististen rikosten tutkijat ja ääriryhmien järjestämiä mielenosoituksia valvovat poliisimiehet olivat toistuvasti joutuneet ääriryhmien edustajien hyökkäysten kohteeksi. Hyökkäysten tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin vaikuttaa koko oikeusjärjestelmään painostamalla yksittäisiä virkamiehiä luopumaan virkatehtävistään ja rajoittamalla heidän sananvapauttaan. Ilmiön seurauksena virkamiehet eivät enää välttämättä ole halukkaita tiedottamaan kyseisistä rikosasioista julkisuuteen. Kyse on niin sanotusta rasistisesta maalittamista, jonka laajeneminen ja yleistyminen on pelättävissä. Siinä rasistisia rikoksia käsittelevät poliisit, syyttäjät ja tuomarit joutuvat erilaisten viestinnällisten hyökkäysten, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa toteutettujen parjauskampanjoiden kohteeksi. Tämän kaltaisen vaarallisen ilmiön torjumiseksi ja voimistumisen ehkäisemiseksi tärkeä yleinen etu vaati esitutkinnan jatkamista.

Syyttäjä ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa. Päätös saatettiin tiedoksi syyttäjälle.

 
Julkaistu 6.11.2018