Esitutkinnan rajoittaminen, syyttäjän pyytämä esitutkinta, syyttäjän toimivalta, syyttäjän itsenäisyys ja riippumattomuus

Annettu 4.12.2018, dnro 413/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki uuden harkinnan asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä tutkinnanjohtajan esityksestä oli lopettanut ei näyttöä -perusteella toisen samantasoisen syyttäjän pyytämän esitutkinnan. Toinen syyttäjä oli pyytänyt esitutkinnan toimittamista, koska hän asianomistajan pyynnöstä oli arvioinut poliisilaitoksella tehtyä päätöstä esitutkinnan toimittamatta jättämisestä, ja tullut siihen johtopäätökseen, että asiassa oli syytä epäillä rikosta. Päätöstä tehdessään esitutkinnan lopettanut syyttäjä oli ollut tietoinen toisen syyttäjän esitutkintapyynnöstä.

Uuden harkinnan lopputuloksena apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi kihlakunnansyyttäjän päätöksen ja hylkäsi tutkinnanjohtajan esityksen esitutkinnan rajoittamisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä palautti kumotun päätöksen tarkoittaman asian poliisilaitokselle esitutkintapyynnön tehneen syyttäjän pyytämän esitutkinnan toimittamista varten. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei esitutkinnan lopettanut syyttäjä olisi saanut ottaa tutkinnanjohtajan esitystä ratkaistavakseen tilanteessa, jossa ei ollut mitään estettä sille, että esitutkintapyynnön tehnyt ja pyyntönsä perusteella asian syyttäjäksi tullut syyttäjä harkitsee kaikki itsenäisenä ja riippumattomana syyttäjänä pyytämäänsä esitutkintaan liittyvät syyttäjän toimenpiteet. Esitutkinnan lopettaneen syyttäjän olisi tullut kehottaa tutkinnanjohtajaa tekemään esitutkintayhteistyötä ja keskustelemaan tarvittaessa myös esitutkinnan rajoittamisesta esitutkintapyynnön tehneen syyttäjän kanssa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi vastaisen varalle esitutkinnan lopettaneen syyttäjän tietoon käsityksensä esitutkinnan lopettamista koskevasta syyttäjän toimivallasta.

 
Julkaistu 10.12.2018