Syyteharkinta, syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuus, itsenäisyys, riippumattomuus, esitutkintayhteistyö

Annettu 26.6.2018, dnro 47/21/18

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt esitutkinnan rajoittamispäätöksen kunnan päätöksenteossa tapahtuneiksi epäiltyjen rikosten osalta. Hän on kantelun johdosta antamassaan selvityksessä kertonut, ettei hän ollut millään tavalla koordinoinut muiden syyttäjien kanssa esitutkinnan rajoittamispäätöksessä tarkoitetun asian ja heidän käsiteltävänään olevan syyteharkinta-asian käsittelyä. Molemmissa asioissa on ollut kysymys saman kunnan päätöksenteossa tehdyistä epäillyistä rikoksista ja niiden käsittelystä kunnassa. Ilmiannettuja henkilöitä ja epäiltyjä rikoksia on ollut paljon. Päätöksen tehneen kihlakunnansyyttäjän käsiteltävänä oleva asia on selvästi liittynyt muiden kihlakunnansyyttäjien käsiteltävänä olevaan laajaan syyteharkinta-asiakokonaisuuteen, vaikkakin asiat oli jaettu eri syyttäjien käsiteltäväksi.

Syyttäjällä on itsenäinen ja riippumaton syyteharkintavalta, mutta syyttäjäntoiminnassa pyritään yhdenmukaisuuteen. Laajassa asiakokonaisuudessa on tärkeätä, että siinä tehdyt ratkaisut ovat johdonmukaisessa suhteessa toisiinsa. Tässä asiassa ei ole käynyt ilmi ristiriitaisia ratkaisuja. Kihlakunnansyyttäjän tietoon saatettu ohjaava käsitys siitä, että syyttäjien keskinäinen yhteistyö on tällaisen asiakokonaisuuden eri osien käsittelyssä tarpeen yhdenmukaisen syyttäjäkäytännön varmistamiseksi.

Kanteluratkaisussa on esitutkinnan rajoittamispäätöksen eräiden kohtien osalta todettu, että muilla asiakokonaisuutta käsittelevillä syyttäjillä on mahdollisuus pyytää apulaisvaltakunnansyyttäjää peruuttamaan esitutkinnan rajoittamispäätös ja määräämään esitutkintaa toimitettavaksi, mikäli he katsovat, että asiassa on riittäviä perusteita epäillä rikosta.

 
Julkaistu 6.7.2018
Sivun alkuun |