Syytemääräys, riittävä esitutkinta, riittävä näyttö

Annettu 21.5.2019, dnro 502/21/17

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kiinnittänyt vakavasti kihlakunnansyyttäjän huomiota näytön arviointiin ja siihen, että syyteharkinta tulee tehdä vasta riittävän esitutkinnan jälkeen.

Alaikäisen asianomistajan huoltajaa ei ollut kuultu asianomistajana oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 1 §:n mukaisesti. Lisäksi syyttäjän olisi tullut lisätutkinnalla selvittää, miltä osin todistaja oli itse nähnyt tapahtuman ja miltä osin hänen kertomuksensa oli perustunut asianomistajan kanssa myöhemmin käytyyn keskusteluun.

Syytekynnys eli todennäköiset syyt sisältää aina jonkinlaista epävarmuutta näytön riittävyydestä. Asianomistajalla on esitutkinnassa totuudessapysymisvelvollisuus toisin kuin rikoksesta epäillyllä. Siten asian-omistajan kertomalla tapahtumainkululla on erilainen todistusarvo kuin epäillyn kertomalla tapahtumainkululla.

Asianomistaja oli kertonut tapahtumista hieman eri järjestyksessä ja eri tavalla poliisipartiolle, lääkärille ja poliisikuulustelussa. Eri tilanteissa annettujen kertomusten eroilla on pikemminkin esitutkintakertomuksen totuudellisuutta lisäävä kuin vähentävä vaikutus.

Todistaja oli kertonut erityisesti pahoinpitelyn kannalta samoin kuin asianomistaja. Todistaja oli kertonut, ettei hän ollut tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, koska hän ei ollut ikinä nähnyt, että nainen lyö lasta.

Nämä sekä esitutkinnasta selostetut ja lisätutkinnoissa ilmi tulleet seikat osoittavat, että rikoksesta epäilty oli syytteen nostamista edellyttävällä todennäköisyydellä syyllistynyt asianomistajan pahoinpitelyyn ja häneen kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on suorittanut uuden syyteharkinnan ja määrännyt sen tuloksena johtavan kihlakunnansyyttäjän tai hänen määräämänsä uuden syyttäjän asettamaan rikoksesta epäillyn syytteeseen pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta antamansa erillisen syyte-määräyksen mukaisesti.

Valtakunnansyyttäjä on 8.12.2016 antanut yleisen ohjeen syyttämättäjättämispäätöksen laatimisesta ja sisällöstä (VKS:2016:6). Ohjeen mukaan päätöstä tehdessään syyttäjän on harkittava myös muiden mahdollisten rikosnimikkeiden soveltumista asiaan. Jos asianosainen on esittänyt väitteen muun rikosnimikkeen soveltumisesta asiaan, syyttäjän on päätöksessään perusteltava myös se, miksi tämä nimike ei sovellu.

Asianomistajan ja todistajan kertomusten mukaan rikoksesta epäilty oli kiroillut ja nimitellyt asianomistajaa. Epäilty on myöntänyt kutsuneensa asianomistajaa äpäräksi. Kunnianloukkauksesta on tuomittava mm. se, joka halventaa toista. Syyttäjän olisi tullut suorittaa syyteharkinta myös kunnianloukkausrikoksen osalta. Epäillyn kunnianloukkauksen syyteoikeus oli vanhentunut 9.8.2018. (VJ/JR)