Esitutkinnan jatkaminen, rikosoikeudellinen arviointi, näytön arviointi, päätöksen perusteleminen

Annettu 27.8.2019, dnro 381/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kiinnittänyt vastaisen varalle kihlakunnansyyttäjän huomiota syyttäjän päätöksissä tehtävän rikosoikeudellisen kysymyksen ja näytön oikeaan arviointiin sekä päätösten perustelemiseen.

Anastustahallisuus päätellään yleensä olosuhteista. Rikoksesta epäillyn oli epäilty jättäneen palauttamatta hallussaan olevaa toiselle kuuluvaa irtainta omaisuutta. Koira katsotaan irtaimeksi omaisuudeksi, jonka omistusoikeus kuuluu sille, jonka nimissä se on. Asiakirja-aineiston perusteella asianomistaja omisti koiran yksin. Koiran tosiasiallisella yhteisellä hoidolla entisten puolisoiden avioliiton aikana ei ollut merkitystä omistajuutta arvioitaessa.

Asianomistajalla on esitutkinnassa totuudessapysymisvelvollisuus toisin kuin rikoksesta epäillyllä. Siten asianomistajan kertomalla tapahtumainkululla on erilainen todistusarvo kuin epäillyn kertomalla tapahtumainkululla. Kertomusten uskottavuuden arviointi ei edellytä, että ne olisivat kokonaan ristiriidassa keskenään.

Asianomistaja oli esittänyt väitteensä tueksi esitutkinnassa Suomen Kennelliiton omistajatodistuksen ja myöhemmin kantelun liitteenä sopimuksen koiran kaupasta, jonka mukaan hän oli koiran ainoa omista-ja. Epäilty oli esittänyt ainoastaan mielipiteensä yhteisestä omistajuudesta.

Päätöstä tehdessään syyttäjän on harkittava myös muiden mahdollisten rikosnimikkeiden soveltumista asiaan. Kihlakunnan-syyttäjä on kertonut arvioineensa, etteivät muutkaan rikostunnus-merkistöt tulleet kyseeseen. Arviointi ei kuitenkaan käynyt ilmi päätöksestä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ottanut asian uudelleen ratkaistavaksi ja kumonnut kihlakunnansyyttäjän tekemän päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta

 
Julkaistu 10.9.2019