Esitutkinnan rajoittaminen, kustannusperuste, tärkeä yksityinen etu

Annettu 25.3.2019, dnro 420/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta epäiltyä laitonta uhkausta koskevassa asiassa. Asianomistaja oli saanut sähköpostiviestejä, joissa häntä ja hänen perhettään oli uhattu väkivallalla. Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt lopettaa esitutkinnan esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella kustannusperusteella.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnan rajoittaminen kustannusperusteella edellyttää riittävän yksilöityä käsitystä tutkinnan jatkamisesta aiheutuvien kustannusten suuruudesta. Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että tutkittavana oleva tapaus on lajissaan tavanomaista suuritöisempi. Kustannusperusteen soveltaminen edellyttää myös, ettei tärkeä yksityinen tai yleinen etu vaadi esitutkinnan suorittamista.

.

Syyttäjän antama selvitys tutkinnan aiheuttamista kustannuksista on siinä määrin yleinen, ettei siitä ole pääteltävissä, olisivatko kustannukset olleet epäsuhdassa tutkittavaan rikokseen nähden. Tutkinnan edellyttämä oikeusapupyyntöjen laatiminen toiseen valtioon on osa normaalia esitutkintaa eikä sen voida säännönmukaisesti katsoa tarkoittavan, että rikosasian kustannukset olisivat poikkeuksellisen suuret.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei rajoittamispäätöksen tai syyttäjän selvityksen perusteella ole ollut käsillä tilanne, jossa kustannusperustetta olisi tullut soveltaa. Tutkittava rikos on myös luonteeltaan ollut sellainen, että tärkeä yksityinen etu olisi edellyttänyt esitutkinnan jatkamista.

 
Julkaistu 29.3.2019