Syyttäjän päätösten perustelemisvelvollisuus

Annettu 15.1.2019, dnro 91/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti vakavasti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyttäjän velvollisuuteen perustella päätöksensä siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6a §:n 2 momentissa säädetään. Syyttäjän ratkaisujen perustelujen tavoitteena on antaa asianosaisille selkeä ja yksiselitteinen käsitys siitä, miksi syyttäjä on katsonut, ettei esitutkinnassa selvitetyssä asiassa ole perusteltua nostaa syytettä. Perustelut toimivat myös takeena siitä, että ratkaisun tekijä joutuu itse arvioimaan oman ajattelunsa asiallisen ja oikeudellisen kestävyyden.

Päätösten on myös rakenteeltaan oltava sellaisia, että tapahtumakuvaus ja perustelut ovat vaikeuksitta yhdistettävissä toisiinsa.

Toimenpiteistäluopumispäätöstä laadittaessa syyttäjän on ensin arvioitava, voiko asiassa täyttyä rikoksen tunnusmerkistö ja onko syyttäjällä syyteoikeus. Arviointi edellyttää niiden seikkojen yksilöintiä, joiden olemassaolo on edellytys tunnusmerkistön täyttymiselle. Näihin seikkoihin lukeutuu myös tekoaika, joka määrittää syyteoikeuden vanhentumisen.

Kun käsiteltävänä on useamman oikeushenkilön toiminnassa tapahtuneita lukuisia tekoja, päätöksen ymmärrettävyyttä tukee tekojen ryhmitteleminen, esimerkiksi oikeushenkilökohtaisesti. Rakenne edistää myös vastuusuhteiden ja tekoaikojen hahmottamista sekä selkeyttää mahdollisen myöhemmän yksiköintiratkaisun tekemistä.

 
Julkaistu 23.1.2019
Sivun alkuun |