Annettu 30.7.2019, dnro 141/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi ohjaavana käsityksenään vastaisen varalle, että myös aihetodisteiden näyttöarvo sekä yksittäisinä todisteina että osana näytön kokonaisuutta tulee kirjoittaa näkyviin syyttämättäjättämispäätöksen perusteluihin.

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt ei näyttöä -perusteella päätöksen syyttämättä jättämisestä epäiltyä törkeää huumausainerikosta koskevassa asiassa. Päätöksen perusteluissa hän oli keskittynyt vain tapauksen ainoaan konkreettiseen todisteeseen, rikoksesta epäillyn DNA -jälkeen, joka oli löytynyt huumausainepakkauksesta. Rikosepäily oli kuitenkin perustunut DNA-jäljen lisäksi useisiin epäsuoriin todisteisiin eli aihetodisteisiin, kuten epäuskottavalta vaikuttaviin kertomuksiin, henkilöiden väliseen yhteydenpitoon tiettynä ajanjaksona, huumausaineiden löytöpaikkoihin, matkapuhelinten epätavalliseen säilyttämiseen ja rikoksesta epäillyn rikosentisyyteen. Kantelun johdosta pyydetyssä selvityksessään kihlakunnansyyttäjä punnitsi myös aihetodisteiden näyttöarvon sekä yksittäisinä todisteina että osana näytön kokonaisuutta.

Kihlakunnansyyttäjän ei kuitenkaan katsottu ylittäneen harkintavaltaansa päätyessään syyttämättäjättämiseen, koska syyteharkinnan lopputulos oli sinänsä oikea.

Kihlakunnansyyttäjän päätöksestä kanteli Valtakunnansyyttäjänvirastoon rikosjutun tutkinnanjohtaja.

 
Julkaistu 2.8.2019