Syyttäjälaitosmitali

SYYTTÄJÄLAITOSMITALI - RIIPPUMATTOMAN SYYTTÄJÄLAITOKSEN SYMBOLI

Syyttäjälaitosmitalin lyöttämisestä päätettiin 31.3.2000, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta Kaarlo Ignatiuksen kirjoittaman uudenaikaista syyttäjälaitosta koskevan väitöskirjan "Virallisen syyttäjistön kehittyminen, organisatsiooni ja syyteoikeus" julkisesta tarkastamisesta. Suomen syyttäjälaitosta uudistettaessa vuosina 1996 - 1997 toteutettiin niitä kehittämistavoitteita, joita väitöskirjassa lähes sata vuotta aikaisemmin oli esitetty.

Mitalin on suunnitellut kuvanveistäjä Erkki Kannosto ja valmistanut Rahapaja Oy. Mitalin ympärysmitta on 80 mm, ja sitä on lyötetty 3 kpl hopeisena ja 200 kpl pronssisena.

Mitalin aiheena on Kaarlo Ignatiuksen kasvokuva sekä nimen ohella vuosiluvut 1900 ja 2000 kuvaamassa 100 vuotta ajankohtaisuutensa säilyttänyttä väitöskirjaa. Toiselle puolelle taiteilija on kuvannut syyttäjän ritariksi, joka suojaa pykälistä koottua linnoitustaan - yhteiskuntaa. Tämä ajatus on kiteytetty latinankieliseen tekstiin "Accusator pro summo bono publico", joka voidaan suomentaa "Syyttäjä kaiken yhteisen hyvän puolesta".

Mitalin ensimmäinen hopeinen kappale luovutettiin Tasavallan Presidentille. Valtakunnansyyttäjä päättää mitalin myöntämisestä. Mitali voidaan myöntää henkilölle, joka on erityisen ansiokkaasti palvellut syyttäjälaitosta. Se voidaan myöntää myös yksityiselle henkilölle, viranomaiselle tai muulle yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt syyttäjäntoiminnalle asetettuja tavoitteita.

Mitali julkistettiin valtakunnallisena syyttäjäpäivänä 28.9.2001, jolloin myös ensimmäiset valtakunnansyyttäjän myöntämät mitalit jaettiin. Tällöin mitalin saivat apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen ja apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen.

Mitalin ovat saaneet

1.Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen 28.9.2001
2. Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen 28.9.2001
3. Sukuyhdistys Ignatius ry 5.12.2001
4. Vaasan hovioikeus 20.12.2001
5. Leena Ignatius 10.6.2002
6. Kuntsin säätiö 2.12.2002
7. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki 25.1.2005
8. Poliisiylijohtaja Markku Salminen 30.11.2007
9. Viron syyttäjälaitos 14.11.2008
10. Johtava kihlakunnansyyttäjä Pekka Noronen 30.1.2009
11. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske 12.2.2010
12. Rajavartiolaitos 26.11.2010
13. Asianajaja Markku Fredman 21.3.2014
14. Käräjätuomari Mikko Jaatinen 21.3.2014
15. Valtionsyyttäjä Christer Lundström 1.12.2017
16. Johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola 27.8.2018

KAARLO IGNATIUS

Hovioikeuden presidentti Kaarlo Yrjö Benedictus Ignatius (12.11.1869 - 13.1.1942) syntyi ja kuoli Helsingissä. Hänen virkauransa oli hyvin monipuolinen. Ignatius valmistui molempien oikeuksien kandidaatiksi 1893, lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1900. Hän toimi Viipurin hovioikeuden asessorina 1908 - 1913 ja palveli ajoittain lainvalmistelukunnassa, lakivaliokunnan sihteerinä ja talonpoikaissäädyn sihteerinä. Hänellä oli lukuisia tehtäviä yliopistossa lainopillisessa tiedekunnassa: suomen kielen lehtori, rikos- ja prosessioikeuden dosentti sekä samojen aineiden v.t. professori. Asianajajana Ignatius toimi Helsingissä 1902 - 1906. Vaasan hovioikeuden presidentiksi hänet nimitettiin 1923. Tästä virasta hän erosi v. 1927 ja siirtyi Helsinkiin ja yksityiselämään.

Ignatius oli myös kansainvälisesti suuntautunut; hän teki runsaasti ulkomaisia opintomatkoja ja opiskeli Euroopan yliopistoissa. Kohteena olivat mm. Lausanne, Pariisi, Leipzig, Lontoo ja Berliini. Ignatius kuului Suomalaisten lakimiesten johtokuntaan yhdistyksen aloittaessa toimintansa. Hän matkusti 1918 jälkeen hallituksen antamissa tehtävissä joissakin Euroopan maiden pääkaupungeissa.

Kaarlo Ignatiuksen kirjallinen tuotanto on niinikään runsasta. Nuorena hän suuntautui rikosprosessiin. Artikkeleista alan eräänlainen klassikko on hänen tutkimuksensa "Onko rikosasioissa todistelun uudestaan tutkiminen ylemmässä oikeudessa vastedes sallittava?" LM 1907 ss. 105. Ignatius oli kaiken kaikkiaan laaja-alainen tutkija ja kirjoittaja, jolle oli luonteenomaista normien oikeushistoriallisten lähtökohtien syvällinen selvittäminen.

VÄITÖSKIRJA

Ignatiuksen väitöskirja "Virallisen syyttäjistön kehittyminen, organisatsiooni ja syyteoikeus" (1900) sisältää laajan oikeushistoriallisen tutkimuksen aiheesta, samoin silloisesta positiivisesta oikeudesta eri Euroopan maissa. Ignatiuksen kiinnostuksen kohteena ei ollut vain rikosprosessi, vaan koko oikeudenkäyntilaitoksen ja - menettelyn uudistaminen. Hän "ajoi" päätoimista syyttäjälaitosta, syyttäjien täydellistä itsenäisyyttä tuomioistuimista ja tuomareista, puhdasta akkusatoorista menettelyä rikosprosessiin, todisteiden vastaanotossa suullista ja välitöntä menettelyä eli ylipäänsä kaikkia niitä uudistuksia, jotka toteutettiin 1900-luvun viimeisillä vuosikymmenillä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin nimikkeellä.

 
Julkaistu 28.8.2018